Tarkemmat tunnelmat ja raportoinnit

Heikin lentolaukku löytyi ja tietokone on jälleen tutulla paikalla koristamassa työpöytää. Tietokoneen kätköistä löytyi myös tämä Ollin kirjottama teksti kisapäivistä:

-----------

1. kisapäivä, torstai 18.8.2011

"Kello löi jo viisi, lapset herätkää!" Torstaiaamu valkeni selkeänä ja kirkkaana. Korealaisvaikutteinen , kimchistä koostuva aamiainen naamariin (ainakin Ollin ja Heikin osalta) ja dösään unia jatkamaan! Kisapaikalle saavuttuamme Heikki lähti vielä ylimääräiseen jojo-kokoukseen, sillä alkuperäisen arvontalaulun julistama kilpailujärjestys ei USA:ta miellyttänyt. USA olisi naisten sarjassa esiintynyt nimittäin ensimmäisenä, ja paalupaikkaa vainoaa yleisen käsityksen mukaan kirous, jonka seurauksena saisi huonot pisteet. (Todellinen syy oli kuitenkin arvonnoissa käytetyn satunnaisluvun puuttuminen joiltain kilpailijoilta). Uusissa arvonnoissa kesti ja kesti, ja naisten sarjaa jouduttiin siirtämään puolella tunnilla eteenpäin. Lisää häslinkiä syntyi, kun karsintakierroksen jälkeen ilmoitettiin, että semeihin jatkaisikin ainoastaan kymmenen urheilijaa, vaikka alunperin täksi määräksi oli ilmoitettu 16. Pitkän vääntämisen jälkeen tuomaristo kuitenkin taipui 16:n linjaan. Molemmat suomalaisatleetit selvittivät tiensä kevyesti semeihin Roosan ollessa alustavalla sijalla 12. ja Olli sijalla 10. Semifinaaleissa Roosa säilytti sijoituksensa, mutta hyvistä suorituksistaan huolimatta Olli tipahti sijalle 14. Molemmilla jäi niin eteen kuin taaksekin erittäin kovia kavereita! Tässä välissä Suomen joukkue siirtyi yleisön puolelle todistamaan suurta urheilun draamaa niin miesten kuin naisten yksilösarjojen finaaleissa. Ollissa huomattavan suurta närkästystä herätti Kiinan miehen kultamitali. Korealainen Yang Ju Min veti jostakin aivan toisesta ulottuvuudesta kotoisin olevat, täysin uskomattomat finaalisuoritukset (kunniamaininta sivupotkuista!!!), joilla tällä kertaa lunastettiin pelkkä hopeamitali - tai kuten "silver medalistin" sijasta kuulutettiin, Yang oli "super medalist!" No, oli kiinalainenkin juuri ja juuri mitaliainesta... Pronssia veivät Vietnam ja Iran. Naisissa kultaa vei (yllätys yllätys!) Kiina. Hopeaa vei täysin ansaitusti Iran, sillä ensikertalaiselta vaikuttava korealainen horjui ja huojui koko Keumgang-poomsaensa ajan. Pronssia siis Korealle ja Ollin kaimalle Ollin Medinalle Meksikosta!
 
Palkintojenjakoseremoniassa saatiin makoisat naurut, kun nolojen tilanteiden naisemme Roosa ihmetteli "Gaudeamus Igiturin" soidessa, onko tämä Kiinan kansallislaulu? "Vai mikä kansallisuuslaulu se olikaan? Miksei täällä soiteta Maamme laulua?" Ensimmäisen kisapäivän päätteeksi hiottiin vielä vähän pariesityksiä seuraavan päivän koitosta ajatellen.

2. kisapäivä, perjantai 19.8.2011

Toinen kisapäivä alkoi edellistä myöhemmin, eli meidän osaltamme kello 11:00. Alkulämpät hoituivat jo rutiinilla pois alta, ja lopullinen, täydellinen vire saavutettiin erittäin tarkalla herkistelyllä. Sitten lavalle!
 
Semifinaaleissa keskittymistä häiritsi ehkä aavistuksen verran valtava skriini, jolta sekunnin viiveellä saattoi seurata omia suorituksiaan. 0,02 pisteen erolla suomalaispari jätti kuitenkin Venäjän (tuoreen maailmanmestarimaan, btw!) taakseen ja sai kovasti janotun finaalipaikkansa maailman huippujen seurassa! "Great success!". Tästä finaalikierrokseen oli vielä muutama tunti aikaa, eli nyt ehti tankata kunnolla ja nollata aivot. Finaalia edeltävät tunnelmat lämmittelyalueella olivat osittain vapautuneempia, osittain kireämpiä. Tavoite oli saavutettu, mutta mieli teki lisää! Onneksi lämmittely ei kuitenkaan hajonnut käsiin, vaan pysyi paineenkin alla hyvin kasassa, ja lavalle saattoi astua hyvin mielin. Roosa ja Olli olivat muuten ensimmäiset finaalilavalle astelevat suomalaiset koko universiadeissa! Esitykset menivät hyvin, mutta aivan täydellisillä suorituksilla olisi
ollut mahdollista saada kymmenyksen paremmat pisteet ja sijoittua TOP-vitoseen. Lopulliseksi sijoitukseksi jäi siis 8. Presentation-pisteissä Italian MM-mitalistipari jäi kuitenkin kakkoseksi!

Jos eilen Korea vähän lepsuili, niin tänään se otti itseään niskasta kiinni ja rykäisi kultaa joka sarjasta! Siis
miesten ja naisten synkroista ja pareista. Epäilyille ei jäänyt sijaa. Sellaista hojottamista että katsojilta
tippuvat silmät päästä! Kiinan miestiimi vei hopeaa ja naistiimi pronssia, mutta pari sen sijaan "häpäisi itsensä"
sijoittumalla vasta viidenneksi ja ollen näin mitalisijojen ulkopuolella. Parien mitalit keskenään jakoivat Korea,
Vietnam, Meksiko ja Saksa.

-Olli

ps. Kisapäivistä ei valitettavasti ole kuvia, sillä koko joukkue keskittyi täysillä kilpailuihin.

Loppureissun päivitykset myöhästyvät

Olemme kotiutuneet Suomeen ja Olli kirjoitteli Heikin koneelle tunnelmia loppureissusta ja molemmista kisapäivistä. Nyt kuitenkin kävi niin, että bussimatkalla Turkuun joku otti epähuomiossa väärän laukun bussin tavaratilasta ja näin ollen Heikin läppäri ja kamera ovat teillä tietämättömillä.

Toivottavasti tavarat pian löytyvät, niin saadaan Ollin teksti latailtua tänne..

Parisarja meni siis kuitenkin nappiin ja finaalipaikka tuli! Finaalissa loppusijoitus oli kahdeksas, mikä on paras saavutus parisarjasta tähän mennessä!

Ensimmäinen kisapäivä universiadeissa

Ensimmäinen taekwondon kisapäivä universiadeissa ei tuonut toivottuja finaalipaikkoja Suomelle. Roosa ja Olli selvittivät helposti tiensä yksiläsarjoissa semifinaaleihin asti, mutta finaalitavoite ei toteutunut tällä kertaa. Isäntämaa Kiina vei kultamitalin sekä miesten, että naisten sarjoissa. Vaikka Kiinan liikesarjakilpailijat ovat kehittyneet valtavasti, kultamitalit olivat ehkä kuitenkin hieman kyseenalaiset.

Tunnelma ja puitteet olivat kuitenkin kisahallilla enemmän kuin kohdallaan. Yleisö kannusti mukana ja kisahallin sisustus oli viilattu viimeisen päälle kuntoon.

Huomenna kilpailut jatkuvat pari- ja ryhmäsarjoilla. Uusi yritys huomenna ja finaalipaikka jälleen tähtäimeen.
Tarkemmat tunnelmat ja raportoinnit huomenna parisarjan jälkeen!

Treeniä, treeniä, treeniä

Roosa ottaa rennommin..

Olli tykittämässä sivupotkua

No niin, viimeiset viisi päivää olemme päässeet treenaamaan virallisella, vain taekwondolle tarkoitetulla harjoitusalueella. Tilaa on ollut reilunlaisesti, sellaiset 1200 neliömetriä taekwondomattoa. Emme ole kuitenkaan välttyneet logistiikkaongelmilta... Tässä eräänä päivänä kiinalaisille tuli nimittäin pieni tenkkapoo, kun kolme suomalaista halusi päästä treenaamaan typötyhjään halliin. ”Milles matolle nämä oikein mahtuvat?” miettivät he tosissaan. Pikainen soitto ylemmän johtoportaan edustajalle, ja saimme siirron matolle numero 6. Minä kun olisin niiiin halunnut matolle numero 2.

  Omat treenini ovat kulkeneet sinikäyrän tavoin – samoin Roosan ruoat. Samalla kun olen välillä vedellyt huippuesityksiä ja välillä taas vain mokaillut, Roosa on makoillut toipilaana maton reunalla. Onneksi pieni huumori on keventänyt näitä omituislaatuisia päiviämme. Ensimmäisenä päivänä kontrolli karkasi vasemmasta polvestani, ja pienen muljahduksen johdosta levittelin siihen vähän Yoko Yokoa.  Muljahdus ei enää tuntunut missään, mutta se polte! Siihen loppui treeni sen päivän osalta. Ha-ha-ha... Toisen kerran halpaa huumoria revittiin Heikin antamasta väärästä komennosta. Hirveä hepuli sai minusta yliotteen. Rauhoittumiseen meni tovi. Toivottavasti Kiinan koutsi, entinen maailmanmestari nimeltä Kim Bo Hyeon, ei huomannut. Heh-heh...

  Nyt on välipäivä vietetty, ja keskittyminen alkaa suuntautua yksinomaan kisoja kohti. Videopsyykkausta ja herkistelyä, siinä on viimeisten päivien ohjelma! Onneksi Roosakin on nyt tervehtynyt. Yoko Yoko pysyköön repussa, ja Heikki puolestaan skarppina komentojensa suhteen, niin kylä lähtee!

-Olli

Seremoniamestarit

Roosa ja tytöt

12. elokuuta, klo 17:00. Suuri joukko suomalaisia kokoontuu majoituskeskuksen  aulaan yhdenmukaisissa Veikkauksen vetimissä. Siniristiliput hulmuavat kevyessä tuulenvireessä, ja innostunut odotus paistaa jos kunkin silmistä. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua – on avajaisseremonian aika.

  ”Jos johonkin, niin just avajaisseremoniaan on kiinalaiset panostaneet!” vakuuttelee Heikki. Näin myöhemmin voipi todeta, että valkku oli jälleen kerran oikeassa. Oikeammassa on itse asiassa hyvin vaikea olla...

Tunnelmia show'sta

  Kello lähenee kuutta, kun Suomen joukkue siirtyy busseihin. Liput liehuvat ja nauru raikaa. Pian lähdemme liikkeelle, ja muistoissani palaan puolen vuoden takaiseen penkkariajeluun. Shenzhenin kadut ovat helmikuisen Turun tapaan tulvillaan yleisöä. Jokainen citystarbu on tullut paikan päälle näkemään edes vilahdukselta urheat atleetit ja asialleen omistautuneet koutsit.

  Sellaisen tunnin ajeltuamme saavumme määränpäähämme, ”Shenzhen Bay Sports Centerille”. Pienirakkoiset suomalaiset järjestäytyvät välittömästi muodostelmaan bajamajojen edustalle. Näky on kuin Alkon kynnykseltä juhannusaattona!

Hetki ennen avajaiskulkuetta

  152 maan on tarkoitus astua suuren stadionin syövereihin kello 20:13 lähtien. Jännitys on tuntia aikaisemmin tiivistynyt äärimmilleen. Sadat valopilarit halkovat pikimustaa taivasta ja osuvat välillä valtavista ilmapalloista koottuun universiadien logoon saaden sen säihkymään ihmeellisesti. Helikopterit tervehtivät meitä yläilmoista roottorien räksytyksellään. Pullea kuu, täydellinen täysikuu, on kuin piste i:n päälle.

  Hetki lyö.

  Järkytys iskee jokaisen paikalla olevan tajuntaan, kun stadionin ovet aukeavat. Kyseessä eivät ole mitkään aivan perinteiset ovet. Kyseessä on ”Gate of the World” eli jättiläismäiset seinät, jotka korvia huumaavan jylinän säestämänä liukuvat hitaasti stadionin sivuille. Melko mahtipontista. Olo on aika vähäpätöinen.

  Maa kerrallaan kävelemme stadionin sisälle punaista mattoa pitkin yleisön kannustamina. Sitä onkin saapunut stadioniin aavistuksen enemmän kuin liikesarjojen SM-liigaa seuraamaan. Viimeistään isäntämaan joukkueen astuessa punaiselle matolle yleisö repeää liitoksistaan. Punaisia lippuja näkyy kaikkialla, kun Kiinan presidentti toivottaa rakkaat lapsensa tervetulleiksi tähän urheilun kehtoon.

  Ohjelma alkaa. Siihen kuuluu mm. viulunumero korkean piikin huipulla, kuviopyöräilyä, puheita, valoja ja tietenkin universiadisoihdun sytyttäminen. Aika ajoin tunnelma on niin liikuttava, että kyyneleet pyrkivät silmiini. Voi että!

  Klo 23:00 huomaan pettymyksekseni istuvani jälleen kerran bussissa. Show kesti aivan liian vähän aikaa! Noh, ehti se kuitenkin jättää poislähtemättömän jäljen sydämeeni... Tällaisen voi kokea vain kerran tai kaksi koko eliniän aikana. Täytyypä sanoa, että kyllä nuo kiinalaiset ovat varsinaisia seremoniamestareita!

-Olli

Paikalliset treenipossibiliteetit

Kolmikon potkujalkaa kolotti (voiko näin sanoa???), joten treenaamaan oli päästävä. Treenipaikkaa ei tarvinnut kauhean kauan etsiä, sillä se löytyikin aika mukavasti kisakylän sisältä upeasta, ilmastoidusta kuntosalista. Taekwondo-matosta ei ollut tietoakaan, mutta mitäpä tuosta - liukkaalla lattialla on niin kiva pokkia!

Treenailua kisakylän gymilla

Muutaman päivän sisällä meistä on tullut pienimuotoisia julkkiksia kyseisellä gymillä. Puolella sen työntekijöistä taitaa olla videoklippi iPhoneissaan meistä potkimassa. Kaipa potkiminen on sitten mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin punnertaminen tai juoksumaton kuluttaminen... Treeniohjelmaan ovat kuuluneet niin kokonaiset esitykset kuin pikkutarkka tekniikan hiominenkin. Pienen tauon jälkeinen treeniputki lähti erinomaisesti käyntiin, mutta hetken kuluttua Ollin takareidet ja Roosan selkä huusivat Hoosiannaa. Valmentajan vinkki: "Yoko Yoko auttaa!" Kyseessä on paikallinen, erittäin vahva troppi, joka pesee mitkä tahansa tiikeribalsamit mennen tullen. Vakavasti ottaen, ei kannata ryskiä liian kovaa pienen tauon jälkeen!

Kuntosalin välittömässä yhteydessä oli myös uima-allas, jolla on tultu käytyä pariinkin otteeseen. Vesijuoksu altaassa, jossa vesi yltää puoleen reiteen, on herättänyt omituista hilpeyttä kanssauimareissa...

Pikapalaverin paikka

Huomenna olisi tarkoitus päästä taekwondoinien viralliselle harjoittelualueelle, joka sijaitsee sellaiset 40km kisakylästä suuntaan nakki. Huh huh! Onneksi kuljetukset pelaavat, sillä Shenzhenin auringossa voisi olla hieman hiostavaa vetää maratoni alkulämmittelyksi. Suomessahan se taatusti onnistuisikin ;)

-Olli

Kohti universiadien kisakylää

Roosan sontsa petti kesken auringonpaisteen

Hong Kongista on periaatteessa varsin lyhyt matka Shenzhenin kisakylään, mutta matkassa voi kestää yllättävän kauan! Olimme sopineet tapaavamme Suomen universiadijoukkueen delegaation Hong Kongin lentokentällä lauantaina puoliltapäivin. Tässä vaiheessa kaikki tuntui vielä sujuvan aikataulun mukaan, sillä delegaation lento saapui ajallaan ja pääsimme aloittamaan bussimatkan kohti Kiinan rajaa. Tullimuodollisuudet sujuivat mutkitta ja ilman ruuhkaa, sillä universiadeja varten oli omat linjat. Heikin viiden vuoden takainen mopokorttikuva oli kuitenkin liikaa Kiinan tulliviranomaisille, sillä Heikin hiukset olivat kuvassa mustat ja uskomatonta kyllä nyt Heikillä olikin vaaleat hiukset. Kolme tulliviranomaista tuijotti epäuskoisina kuvaa ja lopulta suostui kuin suostuikin lyömään leiman passiin (tämä oli jo 13. leima passiin tältä reissulta!).

Heikki ja Olli virallisessa joukkuevaatetuksessa

Kisakylään siirtyminen ei ollutkaan enää yhtä helppoa, sillä lentokentällä Suomen delegaatiolle oltiin lyöty väärän väriset tarrat hihaan, eivätkä bussikuskit millään suostuneet viemään tätä hotellilleen. Meidän kolmen osalta asian teki vaikeaksi se, ettemme olisi pystyneet tekemään akreditointia itse kisakylään saavuttaessa, vaan tarvitsimme siinä delegaatiomme apua. Lopulta kyytikuviomme saatiin selitettyä bussikuskeille ja muille paikalla häärääville avustajille, jolloin delegaatio hyppäsi hotelliin vievään bussiin ja me puolestamme kohti kisakylää kulkevaan bussiin.

Shenzhenin katumuotia

Yhdeksän aikoihin illalla (eli n. 6h sen jälkeen kun pääsimme lähtemään Hong Kongin kentältä!) kävelimme jo iloisesti kisakylässä muiden urheilijoiden joukossa ja tutustuimme kylän runsaisiin palveluihin.

Kisakylä Top-5:

1. Talomme hissinapinpainaja joka päivystää ykköskerroksessa 24/7 ohjaten kulkijoita hissiin ja sieltä pois: "This way, please!".
2. Chinanet. Kiinan hidas, pätkivä ja erittäin tehokkaasti sensuroitu internet. Internetin käyttö ei ole koskaan tuntunut näin hankalalta. 
3. Vessa ja suihku parvekkeella. Majoitushuoneet ovat lievästi sanottuna "tiiviit", joten vessa ja suihku ovat sijoitettu huoneiden parvekkeille.
4. Huoneen ilmastointilaite. Pitää huoneen 16 asteisena kun ulkona (eli siis myös vessassa) on lämpötila 30 asteen hujakoilla ympäri vuorokauden.
5. Ruokala. Olli tykkää.

ps. Nyt kun Kiinan nettisensuuri on selätetty ja blogiinkin päästy käsiksi, pyrimme päivittämään tekstejä useammin!

Hong Kong

Metromatkustuksen riemua.

Paluu sivistyksen pariin ( ja vähän enemmänkin). Vladivostokin jälkeen ensimmäinen silmäys Hong Kongin tuntui paratiisilta! Tosin tuntui se vielä seuraavanakin päivänä.. ja sitä seuraavana. Kaupunki oli  täydellinen kulttuurien sulatusuuni. Kieli ja ihmiset sekä paikalliset ravintolat ja putiikit toivat aidon Aasialaisen tunnelman, mutta asukkaiden lähes täydellinen englannin kielen osaaminen ja kaupungin siisteys pisti helposti unohtamaan missä maassa sitä taas oltiinkaan (tosin tähän saattoi myös vaikuttaa muutaman päivän maasta toiseen matkustelukin..)

Hong Kongin matkan tavoitteena oli ehtiä kiertämään joka päivä yksi turistikohde. Aivan tavoitteeseen ei päästy, mutta tärkeimmät ehdimme kuitenkin näkemään. Ensimmäisenä päivänä suuntasimme kondolihisseillä kohti maailman suurinta Budhaa. Yhdellä iskulla saimmekin kolme kärpästä, kun pelkästä kondolihissiajelusta vuorten huipulta toiselle olisi mieluusti maksanut sen 6€ -näkymät olivat huikaisevat! Ennen Budhalle saapumista saimme nauttia Shaolin Kung Fun esityksestä, lajin kotimaassa esitys olikin odotusten mukainen.

Shaolinin munkit pistivät parastaan Ngong Pingillä.

Seuraavan päivän iltana oli vuorossa reissun kohokohta –The Peak.  Ensimmäinen ajatus huipulle vievälle metrolle saavuttuamme oli ”nuo varmaan jonottavat johonkin toiseen kohteeseen” –toivoa sopii… Ennen näkymien ihastelua saimme siis nauttia 1½h  jonottelusta, onneksi kukaan matkalainen ei kärsinyt ahtaan paikan kammosta..

Näkymä Hong Kongin ylle The Peakilta.

Kolmannen päivän ohjelmaan kuului seuraavaa: Macaon katsastus, kiipeily, Ocean Park sekä Sunny Bay. Onnistuimme saavuttamaan näistä tavoitteista 0/4. Onneksi makoisat päikkäri ja fiilistely Hong Kongin kaupunkirannalla  toimivat hyvänä lohdutuksena.

Muutaman päivän MM-kilpailuista palautumisen jälkeen himo takaisin treenailun  pariin oli kova! Onneksi neljäntenä päivänä pääsimmekin jo jatkamaan matkaa kohti The Kylää.


-Roosa

Ollin ja Roosan kilpailupäivät

Virallinen kisakuva!

Kuten edellisestä viestistä käy ilmi MM-kilpailut ovat takanapäin ja viimeinen ilta Azimut-hotellin aulassa. Hotellin pääsisäänkäynti on muuten näppärästi hotellin katolla!

Saavuimme Vladivostokiin torstaina puoliltapäivin ja lähes heti saapumisen jälkeen aloitimme jo ensimmäiset valmistelutreenit Venäjän maaperällä. Harjoitusten tarkoituksena oli avata liikeradat matkustuksen jäljiltä ja valmistautua henkisesti kilpailuihin. Perjantai oli ensimmäinen kilpailupäivä, mutta Ollin ja Roosan sarjat olivat onneksi vasta lauantaina. Perjantai menikin siis vielä harjoitellessa kisahallin lämmittelyalueilla, sekä tietysti muiden suomalaiskilpailijoiden suorituksia katsellessa ja kannustaessa! Harjoitukset sisälsivät teräviä kisasuorituksia pitkillä palautuksilla.

Heikki aloitti valmennusurakkansa heti perjantaiaamusta istumalla juniorikilpailijoidemme Fransin ja Nooran penkillä. Molemmat kilpailijat suoriutuivat erittäin hyvin ensimmäisistä MM-kilpailuistaan, vaikka semifinaalipaikka jäikin molemmilla saavuttamatta. Perjantain muut suomalaiset kilpailijat olivat Master 1 miesten Marco ja  yli 36 vuotiaiden parisarjan Adina ja Ilja. Marco, Adina ja Ilja pääsivät suoraan semifinaaliin, mutta vauhti ei vielä riittänyt finaaliin asti.

Kisapäivä:

Olli hymyilemässä kisa-aamun lämmittelyissä

Lauantaina Ollin ja Roosan kilpailupäivänä aamupala nautittiin seitsemältä hotellilla ja puoli kahdeksalta siirryttiin kisapaikalle verryttelemään kilpailuita varten. Yksilösarjat alkoivat heti ensimmäisten sarjojen joukossa aamuyhdeksältä. Karsintakierros ei tuottanut vaikeuksia kummallekaan, vaan semifinaalipaikat saavutettiin selkeästi. Roosan varma esitys myös semifinaalikierroksella toi hänelle finaalipaikan, vaikka finaaliin pääsyä saatiinkin jännittää viimeiseen kilpailijaan asti. Onneksi tanskalaiskilpailija ei kuitenkaan mennyt Roosan ohi, vaan Roosa eteni finaaliin kahdeksantena.


"Olin lauantain ensimmäinen esiintyjä. Tämä aiheutti minulle pienen lisäjännityksen. Lisäksi uusi kilpailuasu oli vieras, mutta onneksi se tuntui siedettävältä päällä. Lämmittelyt kulkivat aamusta asti nousujohteisesti, eikä edellispäivänä pelästyttänyt jalkakipu vaikuttanut lainkaan fiilikseeni. Ensimmäisellä kierroksella sain tehtyä varmat esitykset, vaikka varmistelin ehkä liikaakin. Semifinaalikierroksella sain ensimmäistä kertaa tehtyä arvokilpailusuorituksen täysillä heittäytyen, enkä pelännyt mitään teknisiä virheitä, tai horjahduksia. Tämä oli paras kilpailusuoritukseni ikinä! Finaalipaikan saaminen laukaisi jännityksen, mutta kesken finaalisuoritusta keskittymiseni herpaantui ja horjahdus Pyongwonissa sekoitti hetkeksi pakan. Finaalisuoritukset olivat pieni pettymys, mutta olen kuitenkin tyytyväinen kokonaissijoitukseen", Roosa kertoo kilpailupäivästään.

Valitettavasti Olli ei päässyt tällä kertaa semifinaalikierrosta pidemmälle ja loppusijoitus oli vasta 20. Parempaankin sijoitukseen olisi pitänyt olla mahdollisuudet, mutta pienet tasapainohäiriöt saattoivat vaikuttaa pisteisiin ratkaisevan paljon. Nyt kuitenkin pää tyhjäksi ja uusi valmistautuminen kohti Kiinan universiadeja.


"Karsintakierroksen alkulämmittelyt onnistuivat erittäin hyvin ja sain kilpailusuorituksiini huippuvireen niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Vartalon käyttö ja liikkeen pysäyttäminen ovat olleet viimeaikojen kehityskohteina ja sain nämä asiat tuotua hyvin kilpailusuoritukseeni. Semifinaaliin en kuitenkaan saanut täyttä varmuutta. Ehkä pidempi alkulämmittely olisi voinut auttaa tilannetta", Olli kertoo tuntemuksistaan.

Inna ja Roosa seuraavat pisteitä
Suomi-katsomossa

Yksilösarjojen lisäksi lauantaina kilpailitiin myös parisarja, johon Olli ja Roosa osallistuivat. "Ensimmäistä kertaa pääsi valmistautumaan parisarjaan kunnolla ja tämä näkyi myös varmana suorituksena. Semifinaalisuoritukset tulivat yllättävän nopeasti ja niihin jouduttiin lähtemään wanhoilla lämmöillä ja tämä laski fiilistämme semifinaalin esityksessä. Suoritus onnistui kuitenkin teknisesti puhtaasti aivan pientä "synkrovärinää" lukuunottamatta", Roosa ja Olli pohtivat suorituksestaan. 

Loistavat karsintapoomset, sekä hyvin onnistuneet semifinaalisuoritukset veivät parin hienosti 11. sijalle erittäin kovatasoisessa sarjassa.


Näistä tunnelmista on hyvä jatkaa matkaa kohti Hong Kongia, sekä Shenzhenin universiadeja. Nyt laukkuja pakkaamaan ja herätyskello herättämään puoli neljältä yöllä!

”Welcome to Vladivostok!”

Heipä hei, rakas lukijakunta, ja terveiset veli Venäjän maaperältä! Blogia päivitetään tällä hetkellä Hotel Azimutin aulassa Vladivostokissa. Olemme siis saapuneet määränpäähämme! Ja itse asiassa lähdemme jo huomenna. Kisapäivät olivat sen verran kiireisiä, että blogin päivitys viivästyi.

Lentoreissut sujuivat yllättävän hyvin. Univelkaa ei juurikaan muodostunut, eivätkä lihakset menneet tukkoon. Mahtavaa! Seuraavaksi lyhyt katsaus lentokenttiin, joilla vierailimme. 

Heathrow:

Kävimme haukkaamassa aamupalaa pienessä kuppilassa. Roosa hoiti tiskillä asioimisensa näin:

”Rohkeutta, kiitos.”

”Tarkoitat kai puuroa?”

”Kyllä!”

Sinappikisailuun valittu sinappi

Siis:

”Courage, please.”

”You mean porridge?”

”Yes!”

Kuppilassa vielä ollessaan Heikki ja Olli päättivät aloittaa pienimuotoiset olympialaiset. Joka lentokentällä eri laji! Ensiksi mittelöimme sinapin kestävyydessä. Roosa toimi tuomarina; Kumpi irvistelisi vähemmän, voittaisi. Heikki voitti, ja täten tilanne oli 1-0.

Hong Kong:

Lento tänne kesti kevyet 11 tuntia. Ja taas söimme aamiaista. Se koostui nuudeleista, makkaroista ja munista. Ravittuamme kehojamme kävimme piipahtamassa ulkona. MIKÄ KUUMUUS! Palasimme sisälle skabailemaan. Tällä kertaa haasteena oli tasapainoileminen ohuella tangolla. Heikki vei. Tilanne 2-0.

Ennen lähtöä Shanghaihin Roosa sai syötäväkseen karvaisen kanan käpälän. Heikki ja Olli puolestaan söivät luisevaa ankkaa.

Shanghai:

Shanghain vaihto oli suhteellisen lyhyt, joten seuraava laji piti keksiä nopeasti. Päätimme testata arviointikykyä. Kuljimme liukuportaat alas silmät kiinni, ja kun portaiden loppu omasta mielestä tuli vastaan, piti huutaa ”hep!”. Horjahtaa ei saanut. Ei kannattanut siis odottaa aivan kynnykselle asti. Olli kavensi tilanteen 2-1. Jee!

Peking:

Pekingin lentokenttään emme ehtineet kunnolla tutustua, vaikka aikaa olisikin ollut sellaiset 10 tuntia. Sen sijaan teimme ehkä liiankin hyvää tuttavuutta paikalliseen lentokenttähotelliin, jossa örkkimörkkejä tihkui milloin mistäkin raosta. Ainakin naispuolisten matkustajiemme mielestä. Emme ehtineet kisata itse kentällä, joten neljäs erä piti siirtää lentokoneeseen. Kisan säännöt kuuluivat: Ken istumaan pääsee(?) rumemman viereen, se voittakoon. Olli voitti, ja tilanne oli nyt tasan.

Vladivostok:

"Welcome to Vladivostok!” kuulutettiin Valdivostok Airin kovaäänisistä. Vihdoinkin! Tullimuodollisuudet sujuivat kivuitta, ja pian olimmekin jo matkalla kentältä keskustaan. Oho! Kisa jäi väliin. Noh... Shenzhenissä sitten viimeistään ratkaistaan voittaja. Automatka kesti tunnin. Tiehallinto oli ilmeisestikin katsonut vähän sormien lomasta asfalttityöntekijöiden toimintaa. Tiheä, harmaanvihertävä sumu peitti kaikkea, eikä nenäänsä pidemmälle kyennyt juuri näkemään. Liekö ollut Fukushiman radioaktiivista plutoniumlaskeumaa..?

Ollin torvisoolo korealaisen ravintolan edustalla

Suomen liikesarjamaajoukkue suosittelee: Hotel Azimut!

Valmiina lähtöön!

Kolmikkomme istuu paraikaa Helsinki-Vantaan lentokentällä odottelemassa koneen lähtöä. Matka alkoi oikeastaan jo eilen, kun "Trio Mäihä" siirtyi Turusta pykälän itään päin sen toisen pääkaupunkimme ytimeen.

Passit ja viisumitkin ovat viimein kunnossa! Kävimme moikkaamassa Tirrin Jukkaa Opiskelijoiden liikuntaliitossa, sillä OLL vastasi Kiinan viisumien hankkimisesta. Edellisviikkoinen Venäjän viisumien hankkiminen oli sellainen rumba ettei toista samanlaista olisi jaksanut itse enää hoitaa.

Edellinen pariviikkoinen on kulkenut kilpailuihin valmistavien harjoitteiden merkeissä. Tiukoista kolmen harjoitusten päivistä ollaan välillä palauduttu kevyillä lenkeillä ja venyttelyllä, välillä  taas Caribian saunoissa ja porealtaissa rentoutuen. Valmistautuminen on sujunut hyvin: Roosa ja Olli ovat mainiossa kisavireessä ja mieliala on kaikilla korkealla.

Aikaeroon olemme alkaneet totuttautua jo Suomen maaperällä. Viime perjantaista lähtien aamuharjoituksia on aikaistettu päivittäin 45minuutilla. Sunnuntain ja maanantain aamuharjoitukset alkoivat jo klo 06.00 aamulla. Tämän päivän aamuherätys oli neljältä, mutta yöunet olemme pitäneet tasaisesti 8 tunnin tietämillä (tosin Roosan iltakahvittelu muutti yöunet iltatorkuiksi). Sisäisen biologisen kellomme pitäisi siis olla nyt jo 3-4 aikavyöhykettä idässä päin. Nukkumaanmenon apuna on myös testailtu melatoniinia.

Apteekista on hankittu kaikki tarvittavat tropit laktobasilleista lähtien. Aloitimme vieraaseen bakteerikantaan totuttelun ns. kevyellä laskulla Helsingin nepalilaisessa ravitsemusliikkeessä nimeltä Mount Everest. Ollin ja Heikin vatsat olivat tarpeeksi rautaisia kestämään Tikat ja Masalat. Ehkä Roosankin vatsa reissun aikana vielä vahvistuu..

Seuraavat pari vuorokautta kuluvatkin sitten lentokoneiden penkeillä ja orientaalisia lentokenttiä kiertäen.

MM-leiri ja mediaa

Koko joukkueen voimin pidetty MM-leiri päättyi eilen. Leiri sujui kaikinpuolin loistavasti 4 valmentajan voimin. Kiitokset Jarkolle, Fysiolle, Heikille ja Innalle!

Roosa ja Olli Turun Sanomien kuvattavana

Good morning Vietnaam! Toisinsanoen Radio100 haastatteli Jarkkoa, Roosaa ja Ollia heti torstaiaamusta. Lähetys oli 15min pituinen ja läpi käytiin niin Ollin ja Roosan välisiä kahnauksia (?!), kuin myös asiallisia valmistautumisfiiliksiä ja tavoitteita. Haastattelun voi käydä kuuntelemassa täältä: Linkki

Perjantaina ruokailun keskeytti Turun Sanomien toimittaja, joka kovasti ihmetteli missä joukkue luuraa. Toimittaja kuvaajineen oli saapunut salille "sovitun tapaamisen" merkeissä. Onneksi Roosalle riitti vain yksi kierros alkupalaa, pääruokaa ja jälkiruokaa, joten Roosa ehti ensimmäisten joukossa haastatteluun Ollin vielä maistellessa toista kierrostaan.. ;)

Seuraava tunti kuluikin haastattelun ja kuvausten merkeissä. Tuloksia voi lueskella tämän päivän TS:n urheilusivuilta ( taisipa juttu muuten mennä historiallisesti pääurheilu-uutiseksi!)

Tänään voimmekkin aloittaa viralllisen lähtölaskennan: TJ10!

Passit ja tiketit

     

(Roosa Närhi, Olli Siltanen ja Heikki Liukkonen. Kuvat: Ville Lehtinen)

Valmiina lähtöön! Sotamies Siltanen on vihdoin päässyt kotiutumaan rintamalta. Ensimmäinen päivä menikin viisumien, passien, kuvien ja muiden tikettien selvittelyssä (suosittelemme hankkimaan viisumit ajoissa.. etenkin jos matkustaa kahteen kyseisiä dokumentteja vaativaan maahan samalla kertaa)

Onneksi osa päivän hikoilusta on saatu suorittaa myös treenisalilla. Ollin kunto päästiin tarkastamaan kesäkuun ammuskelutauon jälkeen ja loistavassa kunnossa on pysynyt! Fiilis alkaakin nousta kattoon, kun koko seurue on saatu kokoon ja viime hetken valmistelut voivat alkaa!

Viikon haaste: etsi Hong Kongilainen taekwondoseura, jossa voi harrastaa viikon verran taekwondojumppaa