Seremoniamestarit

Roosa ja tytöt

12. elokuuta, klo 17:00. Suuri joukko suomalaisia kokoontuu majoituskeskuksen  aulaan yhdenmukaisissa Veikkauksen vetimissä. Siniristiliput hulmuavat kevyessä tuulenvireessä, ja innostunut odotus paistaa jos kunkin silmistä. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua – on avajaisseremonian aika.

  ”Jos johonkin, niin just avajaisseremoniaan on kiinalaiset panostaneet!” vakuuttelee Heikki. Näin myöhemmin voipi todeta, että valkku oli jälleen kerran oikeassa. Oikeammassa on itse asiassa hyvin vaikea olla...

Tunnelmia show'sta

  Kello lähenee kuutta, kun Suomen joukkue siirtyy busseihin. Liput liehuvat ja nauru raikaa. Pian lähdemme liikkeelle, ja muistoissani palaan puolen vuoden takaiseen penkkariajeluun. Shenzhenin kadut ovat helmikuisen Turun tapaan tulvillaan yleisöä. Jokainen citystarbu on tullut paikan päälle näkemään edes vilahdukselta urheat atleetit ja asialleen omistautuneet koutsit.

  Sellaisen tunnin ajeltuamme saavumme määränpäähämme, ”Shenzhen Bay Sports Centerille”. Pienirakkoiset suomalaiset järjestäytyvät välittömästi muodostelmaan bajamajojen edustalle. Näky on kuin Alkon kynnykseltä juhannusaattona!

Hetki ennen avajaiskulkuetta

  152 maan on tarkoitus astua suuren stadionin syövereihin kello 20:13 lähtien. Jännitys on tuntia aikaisemmin tiivistynyt äärimmilleen. Sadat valopilarit halkovat pikimustaa taivasta ja osuvat välillä valtavista ilmapalloista koottuun universiadien logoon saaden sen säihkymään ihmeellisesti. Helikopterit tervehtivät meitä yläilmoista roottorien räksytyksellään. Pullea kuu, täydellinen täysikuu, on kuin piste i:n päälle.

  Hetki lyö.

  Järkytys iskee jokaisen paikalla olevan tajuntaan, kun stadionin ovet aukeavat. Kyseessä eivät ole mitkään aivan perinteiset ovet. Kyseessä on ”Gate of the World” eli jättiläismäiset seinät, jotka korvia huumaavan jylinän säestämänä liukuvat hitaasti stadionin sivuille. Melko mahtipontista. Olo on aika vähäpätöinen.

  Maa kerrallaan kävelemme stadionin sisälle punaista mattoa pitkin yleisön kannustamina. Sitä onkin saapunut stadioniin aavistuksen enemmän kuin liikesarjojen SM-liigaa seuraamaan. Viimeistään isäntämaan joukkueen astuessa punaiselle matolle yleisö repeää liitoksistaan. Punaisia lippuja näkyy kaikkialla, kun Kiinan presidentti toivottaa rakkaat lapsensa tervetulleiksi tähän urheilun kehtoon.

  Ohjelma alkaa. Siihen kuuluu mm. viulunumero korkean piikin huipulla, kuviopyöräilyä, puheita, valoja ja tietenkin universiadisoihdun sytyttäminen. Aika ajoin tunnelma on niin liikuttava, että kyyneleet pyrkivät silmiini. Voi että!

  Klo 23:00 huomaan pettymyksekseni istuvani jälleen kerran bussissa. Show kesti aivan liian vähän aikaa! Noh, ehti se kuitenkin jättää poislähtemättömän jäljen sydämeeni... Tällaisen voi kokea vain kerran tai kaksi koko eliniän aikana. Täytyypä sanoa, että kyllä nuo kiinalaiset ovat varsinaisia seremoniamestareita!

-Olli