”Welcome to Vladivostok!”

Heipä hei, rakas lukijakunta, ja terveiset veli Venäjän maaperältä! Blogia päivitetään tällä hetkellä Hotel Azimutin aulassa Vladivostokissa. Olemme siis saapuneet määränpäähämme! Ja itse asiassa lähdemme jo huomenna. Kisapäivät olivat sen verran kiireisiä, että blogin päivitys viivästyi.

Lentoreissut sujuivat yllättävän hyvin. Univelkaa ei juurikaan muodostunut, eivätkä lihakset menneet tukkoon. Mahtavaa! Seuraavaksi lyhyt katsaus lentokenttiin, joilla vierailimme. 

Heathrow:

Kävimme haukkaamassa aamupalaa pienessä kuppilassa. Roosa hoiti tiskillä asioimisensa näin:

”Rohkeutta, kiitos.”

”Tarkoitat kai puuroa?”

”Kyllä!”

Sinappikisailuun valittu sinappi

Siis:

”Courage, please.”

”You mean porridge?”

”Yes!”

Kuppilassa vielä ollessaan Heikki ja Olli päättivät aloittaa pienimuotoiset olympialaiset. Joka lentokentällä eri laji! Ensiksi mittelöimme sinapin kestävyydessä. Roosa toimi tuomarina; Kumpi irvistelisi vähemmän, voittaisi. Heikki voitti, ja täten tilanne oli 1-0.

Hong Kong:

Lento tänne kesti kevyet 11 tuntia. Ja taas söimme aamiaista. Se koostui nuudeleista, makkaroista ja munista. Ravittuamme kehojamme kävimme piipahtamassa ulkona. MIKÄ KUUMUUS! Palasimme sisälle skabailemaan. Tällä kertaa haasteena oli tasapainoileminen ohuella tangolla. Heikki vei. Tilanne 2-0.

Ennen lähtöä Shanghaihin Roosa sai syötäväkseen karvaisen kanan käpälän. Heikki ja Olli puolestaan söivät luisevaa ankkaa.

Shanghai:

Shanghain vaihto oli suhteellisen lyhyt, joten seuraava laji piti keksiä nopeasti. Päätimme testata arviointikykyä. Kuljimme liukuportaat alas silmät kiinni, ja kun portaiden loppu omasta mielestä tuli vastaan, piti huutaa ”hep!”. Horjahtaa ei saanut. Ei kannattanut siis odottaa aivan kynnykselle asti. Olli kavensi tilanteen 2-1. Jee!

Peking:

Pekingin lentokenttään emme ehtineet kunnolla tutustua, vaikka aikaa olisikin ollut sellaiset 10 tuntia. Sen sijaan teimme ehkä liiankin hyvää tuttavuutta paikalliseen lentokenttähotelliin, jossa örkkimörkkejä tihkui milloin mistäkin raosta. Ainakin naispuolisten matkustajiemme mielestä. Emme ehtineet kisata itse kentällä, joten neljäs erä piti siirtää lentokoneeseen. Kisan säännöt kuuluivat: Ken istumaan pääsee(?) rumemman viereen, se voittakoon. Olli voitti, ja tilanne oli nyt tasan.

Vladivostok:

"Welcome to Vladivostok!” kuulutettiin Valdivostok Airin kovaäänisistä. Vihdoinkin! Tullimuodollisuudet sujuivat kivuitta, ja pian olimmekin jo matkalla kentältä keskustaan. Oho! Kisa jäi väliin. Noh... Shenzhenissä sitten viimeistään ratkaistaan voittaja. Automatka kesti tunnin. Tiehallinto oli ilmeisestikin katsonut vähän sormien lomasta asfalttityöntekijöiden toimintaa. Tiheä, harmaanvihertävä sumu peitti kaikkea, eikä nenäänsä pidemmälle kyennyt juuri näkemään. Liekö ollut Fukushiman radioaktiivista plutoniumlaskeumaa..?

Ollin torvisoolo korealaisen ravintolan edustalla

Suomen liikesarjamaajoukkue suosittelee: Hotel Azimut!